PUUJALKARITARIN RITARINIMITYKSESTÄ 80 VUOTTA VILJO LAAKSOA -MUISTETAAN SEMINAAREIN HUMPPILASSA, HÄMEENLINNASSA JA HELSINGISSÄ
Tiedote 6.5.2025 | Mannerheim-ristin ritarien museon tukiyhdistys Ritarigalleria ry.
MANNERHEIM-RISTIN RITARI VILJO LAAKSON KUNNIAKSI SEMINAARISARJA KOLMELLA PAIKKAKUNNALLA 7.-9.5.2025
Humppilassa perustettu Mannerheim-ristin ritarien museon tukiyhdistys, Ritarigalleria ry. järjestää yhteistyössä useiden yhteistyökumppanien kanssa toukokuussa 2025 kolmen seminaarin seminaarisarjan sekä kuukauden mittaisen pienoisnäyttelyn, kunnioittaen viimeisenä Mannerheim-ristin ritariksi nimitettyä Viljo Laaksoa.
Viimeisenä Mannerheim-ristin ritariksi nimetyn Viljo Laakson ritarinimityksestä tulee keskiviikkona 7. toukokuuta 2025 tasan 80 vuotta. Laakson syntymästä tulee tänä vuonna tasan 130 vuotta.
Viljo Laakso -seminaareista ensimmäinen järjestetään Kauppakeskus Humppilan Lasin aulassa, keskiviikkona 7. toukokuuta alkaen kello 15. Humppilan seminaari on samalla kuukauden kestävän, samassa kauppakeskuksessa sijaitsevan, valtakunnallisen Mannerheim-ristin ritarien museon eli Ritarigallerian tiloissa järjestettävän Viljo Laakso -pienoisnäyttelyn avajaistilaisuus.
Seminaarisarjan toinen seminaari järjestetään Hämeenlinnassa, Museo Militarian Tykkihallissa samana iltana, keskiviikkona 7. toukokuuta alkaen kello 18.30.
Sarjan kolmas seminaari järjestetään tämän viikon perjantaina, 9. toukokuuta jääkäriliikkeen syntysijoilla Helsingin Ostrobotnian juhlasalissa, alkaen kello 18.30.
Kaikissa kolmessa seminaarissa on kolme asiantuntijapuhujaa: Mannerheim-ristin ritarien hallituksen jäsen Heikki Lehtonen, dosentti Lasse Laaksonen sekä kirjailija Heikki Peltomäki, joka on kirjoittanut Viljo Laakson elämäkertakirjan.
Viljo Laakso oli Mannerheim-ristin ritari järjestysnumerolla 191., jääkäri ja vakinaisessa väessä palvellut upseeri, joka tuli erityisen tunnetuksi palvellessaan johtotehtävissä talvisodassa, jatkosodassa ja Lapin sodassa. Nimityksen Puujalkaritari Viljo Laakso sai, koska oli menettänyt miinaan toisen jalkansa jatkosodan alussa, palvellen omasta tahdostaan vielä vaikean haavoittumisensa jälkeen vuosien ajan sodissamme. Sotien välisenä aikana Viljo Laakso palveli mm. suojeluskunnissa paikallispäällikkönä Humppilassa, Hattulassa ja Leppävirroilla sekä suojeluskuntapiirien tasolla. Lisäksi hän palveli vakinaisessa väessä.
Viljo Laakso -seminaarit toukokuussa 2025 ovat kaikille kiinnostuneille avoimia ja maksuttomia. Seminaarisarja on osa ”Vapaussoturit ritarien joukossa” -hanketta, jota tukee VIMS-säätiö (Vapaussodan Invalidien Muistosäätiö).
LISÄTIETOJA VILJO LAAKSO -SEMINAAREISTA JA PIENOISNÄYTTELYSTÄ:
Antti Ahonen
Mannerheim-ristin ritarien museon tukiyhdistys – Ritarigalleria ry:n puheenjohtaja
044 5359400
antti.ahonen@hmlkaupunki.fi <mailto:antti.ahonen@hmlkaupunki.fi>
*****
MANNERHEIM-RISTIN RITARI VILJO LAAKSO
VILJO AUKUSTI LAAKSO (18951950) oli hämälainen jääkärieverstiluutnantti ja Mannerheim-ristin ritari, joka sai lisänimen Puujalkaritari.
Viljo Laakso oli järjestysnumeroltaan viimeinen Mannerheim-ristin ritari.
Viljo Laakso oli ainoa mies, joka nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi myös Lapin sodan päätyttyä. Laakson nimitys tapahtui 80 vuotta sitten, toukokuun 7. päivänä 1945.
Pitkän sotilasuransa Laakso aloitti jääkärinä ja vapaussoturina, jatkaen sotilasuralla myös sotien välisenä aikana. Vapaussodassa hän toimi muun muassa Vöyrin sotakoulussa opettajana. Vuoden 1918 jälkeen siirtyi suojeluskuntajärjestön puolelle. Laakso toimi paikallispäällikkönä Humppilassa, Hattulassa ja Leppävirralla sekä alueellisena suojeluskuntapäällikkönä Turun suojeluskuntapiirissä ja Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirissä.
Myöhemmin 1920-luvulla sekä 1930-luvulla Viljo Laakso palveli vakinaisessa väessä upseerina mm. Tampereen rykmentissä ja Porin rykmentissä.
Talvisodassa Laakso johti Loimaan seudun reserviläisistä muodostettua pataljoonaa. Siitä tuli 5. divisioonaan kuuluvan Jalkaväkirykmentti 13:n III pataljoona (III/JR 13). Talvisodassa Laakso toimi ensin Summan rintamalla Lumpeistenojan lohkon komentajana.
Pataljoonan komentaja Viljo Laakson peitenimi ”Kissa” kääntyi muotoon ”Isäkissa” ja sai nopeasti legendan piirteitä, sillä komentaja liikkui alituiseen etulinjassa ja osallistui jopa partioihin vihollisen alueelle. Loimaan pataljoona torjui lohkollaan joulukuun suurhyökkäyksen ja Laakso palkittiin toisen luokan Vapaudenristillä. Tammikuun alussa Vaalan rykmentti vaihdettiin rintamavastuusta Näykkijärvelle rakentamaan väliasemaa. Pääaseman puhkeamisen jälkeen JR 13 taisteli ankarasti Lähteen lohkon takamaastossa.
Talvisodan aikana väliaseman taisteluissa 20.-27. helmikuuta 1940 Laakson pataljoona määrättiin vastahyökkäykseen, jolla yritettiin palauttaa väliasemaan edellisenä päivänä tullut painauma Selänmäessä. Hyökkäys onnistui osittain ja vihollisen todettiin asettaneen panssarihyökkäyksensä painopisteen juuri tälle alueelle. Tilanne vaikeutui nopeasti ja väliasema oli vaarassa kokonaan murtua. Tässä tilanteessa Viljo Laaksolle alistettiin pataljoona toisensa jälkeen niin, että hän helmikuun lopussa johti kuusi pataljoonaa käsittävää erikoisosastoa. Laakson talvisota päättyi 3. maaliskuuta 1940 tapahtuneeseen haavoittumiseen taka-asemassa Viipurin pohjoispuolella Kärstilässä.
Jatkosotaan Laakso lähti Laatokan pohjoispuolella edelleen Loimaan pataljoonan komentajana. Se oli nyt Jalkaväkirykmentti 35:n III Pataljoona. Laakson toiminta pataljoonatasolla päättyi 22. heinäkuuta 1941, jolloin hän sai oman rykmentin. Tehtävä Jalkaväkirykmentti 60:n komentajana jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä jo 3. elokuuta 1941 hän astui polkumiinaan Lustjärvellä. Räjähdys vei hänen oikean jalkansa puolisääreen saakka.
Laakso kuului niihin, joille oli jo talvisodan ansioiden perusteella esitetty Mannerheim-ristiä. Hänen haavoittuessaan oli jälleen vetämässä esimiehen ritariesitys hyökkäysvaiheen toiminnan johdosta. Päätös ristin myöntämisestä tehtiin ja tieto siitä ehti Karjalan armeijan esikuntaan. Vajaan tunnin kuluttua päätös kuitenkin peruttiin, sillä Laakson ei uskottu selviävän hengissä. Sen sijaan hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja myönnettiin ensimmäisen luokan Vapaudenristi.
Jalan menetyksestä huolimatta Viljo Laakso halusi jatkaa aktiivipalveluksessa. Hän toimi syksyyn 1942 saakka Järjestelykeskus 2:n päällikkönä Keuruulla ja oli sen jälkeen Turun sotilaspiirissä. Sota jatkui ja kesäkuun 1944 kriittisessä vaiheessa korkeat esimiehet muistivat talvisodan väliaseman lujan kenttäjohtajan. Laakso kutsuttiin rintamalle ja hän otti 22. heinäkuuta 1944 Loimolassa komentoonsa Ukko-rykmentin, Jalkaväkirykmentti 8:n (JR 8).
Kaarlo ”Kylmä-Kalle” Heiskasen divisioona ja siihen kuuluva Laakson johtama rykmentti, ”Tuntemattoman sotilaan rykmentti” joutui jatkamaan sotaa vielä Lapissa. JR 8 asetettiin kärkeen Ylitorniolla, josta se eteni taistellen ylös jokivartta Lätäsenoon saakka. Laaksolle esitettiin taas Mannerheim-ristiä. Nyt kolmannen kerran, kolmannen esimiehen aloitteesta. Viljo Laaksosta tuli 7. toukokuuta 1945 ritari numero 191.
Palkitsemista alleviivasi vielä rauhanajan armeijavirka Seinäjoen sotilaspiirin komentajana sotien jälkeen. Laakso erosi armeijasta helmikuussa 1948. Siviilissä hän toimi ensin sahanjohtajana Rengossa ja siirtyi vakuutusalalle. Laakso kuoli 75 vuotta sitten, 30. syyskuuta 1950 vain 55-vuotiaana verenmyrkytykseen. Hänet on haudattu nykyisen Hämeenlinnan alueelle, Rengon kirkon läheisyyteen.
