Deski / Päivän Deski / Väitöstiedote: Naisen euro on 96

KÄYTTÖOHJEET DESKI YRITYKSENÄ YHTEYSTIEDOT

Päivän Deski / Väitöstiedote: Naisen euro on 96 - 97 senttiä

Deski.fi on Viestintätoimisto Deskin
ylläpitämä palvelu toimittajille.
Ideasivuston materiaalit ovat
vapaasti ja veloituksetta toimittajien
käytössä. Viestintätoimisto Deskin
kotisivut ovat osoitteessa
www.tiedottaja.fi

Aiheittain

Asuminen ja rakentaminen Autot ja liikenne Kauneus ja muoti Kauppa ja kuluttajat Koti ja harrastukset, matkailu Koulutus Kulttuuri ja viihde Maa- ja metsätalous Media, mainonta ja markkinointi Ruoka ja juoma Talous Terveys ja hyvinvointi Tiede, tekniikka, ict Yhteiskunta ja politiikka Ympäristö ja energia Yrityselämä ja työmarkkinat

UUSIMMAT

Tulostettava versio
Lähetä edelleen

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT) 19.04.2007 kello 12.09

Väitöstiedote: Naisen euro on 96 - 97 senttiä

Työttömyyseläkeputken kiristys vähensi ikääntyneiden työttömyyttä

Väitöstutkimus: Naisen euro on 96 - 97 senttiä. Työttömyyseläkeputken kiristys vähensi ikääntyneiden työttömyyttä - Nämä tiedot käyvät ilmi Tomi Kyyrän väitöstutkimuksesta, jossa tarkastellaan mm. naisten ja miesten välisiä palkkaeroja sekä ns. työttömyyseläkeputken vaikutusta ikääntyneiden työmarkkina-asemaan. Tomi Kyyrä väittelee perjantaina 20.4. Helsingin yliopistossa. Naisen euro on 96 - 97 senttiä
- Valtaosa kokonaispalkkaerosta teollisuudessa on seurausta naisten ja miesten sijoittumisesta eri yrityksiin ja edelleen eri työtehtäviin yritysten sisällä.

Taustalla lienee erot naisten ja miesten koulutusaloissa, eivät erot koulutustasoissa. Naiset saavat samasta työtehtävästä 3-4 prosenttia vähemmän palkkaa kuin miehet, joilla on takanaan samantasoinen koulutus ja yhtä pitkä työkokemus. On syytä muistaa, että tämä ero saattaa selittyä tekijöillä, joita ei tutkimuksessani ole kyetty huomiomaan, toteaa Tomi Kyyrä.

Tomi Kyyrä tarkastelee tutkimuksessa naisten ja miesten välisiä palkkaeroja teollisuudessa. Aineisto on vuodelta 2000. Tutkimuksessa verrataan palkkoja työntekijöiden välillä, jotka tekevät samanlaista - eli saman ammattinimikkeen mukaista ja yhtä vaativaksi arvioitua - työtä saman työnantajan palveluksessa.

Tämä työtehtävän sisäinen palkkaero johtuu osittain siitä, että samassa työtehtävässä toimivilla miehillä ja naisilla on takanaan erilainen työkokemus ja koulutus. Osa jää kuitenkin selittymättä, mikä tarkoittaa sitä, että nainen saa alhaisempaa palkkaa kuin saman yrityksen samassa työtehtävässä toimiva mies, jolla on sama koulutus ja yhtä pitkä työkokemus. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, missä määrin kokonaispalkkaero on seurasta työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolen mukaan eli naisten ja miesten sijoittumisesta eri yrityksiin ja eri työtehtäviin yritysten sisällä.

Naisten ja miesten palkkaerot teollisuuden toimihenkilöillä

Kaikkien teollisuuden toimihenkilöiden keskuudessa naisten säännöllisen työajan keskipalkka on 23 prosenttia miesten keskipalkkaa alempi. Kuudesosa tästä erosta selittyy naisten sijoittumisella eri yrityksiin ja puolet sijoittumisella eri työtehtäviin yritysten sisällä. Vajaa kolmannes kokonaispalkkaerosta on työtehtävän sisäistä palkkaeroa, joka on pääasiassa henkilötason ominaisuuksilla selittymätöntä eroa.

Mies- ja naisvaltaisten työtehtävien väliset palkkaerot palautuvat pitkälti eroihin työn vaativuudessa ja niiden vaatimassa koulutuksessa, mutta osa työtehtävien välisistä palkkaeroista jäi selittymättä. Työtehtävän sisäinen selittymätön palkkaero on noin kuusi prosenttia, eli saman koulutustason hankkinut ja työkokemuksen saanut toimihenkilönainen saa samassa työtehtävässä keskimäärin kuusi prosenttia miestä alhaisempaa palkkaa. Tosin näin suuri selittymätön palkkaero johtuu osittain siitä, että ylempien toimihenkilöiden tehtäväkuvaukset ovat melko karkeita.

Alempien toimihenkilöiden keskuudessa naisten keskipalkka on 15 prosenttia miesten keskipalkkaa alempi ja siitä valtaosa - kaksi kolmasosaa - selittyy naisten sijoittumisella eri työtehtäviin yritysten sisällä. Työn vaativuus selittää varsin hyvin palkkaerot mies- ja naisvaltaisten työtehtävien välillä.

Työtehtävän sisällä naisten arvioidaan saavan 2,8 prosenttia pienempää palkkaa kuin miesten, joilla on sama koulutus ja työkokemus.

Naisten ja miestenpalkkaerot teollisuuden työntekijöillä

Teollisuuden naistyöntekijöiden säännöllisen työajan keskituntipalkka on 16 prosenttia alempi kuin miesten keskituntipalkka. Tästä erosta puolet selittyy naisten sijoittumisella eri yrityksiin ja neljännes naisten toimimisesta eri työtehtävissä yritysten sisällä. Viidesosa kokonaispalkkaerosta on työtehtävän sisäistä palkkaeroa, eikä se selity kovin hyvin eroilla henkilötason ominaisuuksissa. Teollisuuden naistyöntekijä saa 3,6 prosenttia vähemmän palkkaa kuin samassa työtehtävässä toimiva mies, jolla on sama koulutus ja työkokemus.

Naisvaltaisten yritysten matalapalkkaisuutta ei voitu kovin pitkälle selittää yritystä kuvaavilla tekijöillä, vaan se jäi pitkälle selittymättä. Työn vaativuus on tärkein mies- ja naisvaltaisten työtehtävien välistä palkkaeroa selittävä tekijä.

Työttömyyseläkeputken kiristys vähensi ikääntyneiden työttömyyttä

- Pitkäaikaistyöttömyys on ollut valitettavan yleistä ikääntyneiden keskuudessa.
Osasyyllinen tähän on työttömyyseläkeputki, joka on kannustanut yrityksiä kohdentamaan väenvähennykset ikääntyneisiin työntekijöihin. Laajennetusta päivärahaoikeudesta ja työttömyyseläkkeestä on saattanut olla enemmän haittaa kuin hyötyä ikääntyneille työntekijöille. Vaikka työttömyyseläkeputki on ollut hyödyksi yksittäisille henkilöille, jotka olisivat menettäneet työnsä joka tapauksessa, sen olemassaolo on aiheuttanut monen ikääntyneen ajautumisen pitkäaikaistyöttömäksi ja sitä kautta pois työmarkkinoilta ennen aikojaan, Tomi Kyyrä sanoo.

- Tutkimukseni tulosten mukaan vuoden 1997 uudistus korjasi ongelmaa hieman ja vähensi ikääntyneiden työttömyyttä. Sen myötä ikääntyneiden työttömyysriski laski ja työttömyysjaksot lyhenivät, Kyyrä toteaa.

Laajennettu työttömyyspäivärahaoikeus yhdessä työttömyyseläkkeen kanssa muodostavat ns. "työttömyyseläkeputken", joka turvaa ikääntyneen työttömän toimeentulon ja mahdollistaa poistumisen työmarkkinoilta useita vuosia ennen varsinaista vanhuuseläkettä. Tietyn alaikärajan ylittävä työtön voi nostaa työttömyyspäivärahaa aina 60-vuotiaaksi asti, jolloin hänellä on oikeus siirtyä työttömyyseläkkeelle. Vuoteen 1996 asti laajennetun päivärahaoikeuden alaikäraja oli 53 vuotta. Alaikärajaa nostettiin kahdella vuodella 1997 ja uudelleen 2005.

Työnantajat vastaavat osaksi varhaiseläkkeistä, ml. työttömyyseläkkeistä, aiheutuneista kustannuksista. Tämän tarkoituksena on kannustaa työnantajia investoimaan ikääntyneiden työntekijöidensä hyvinvointiin ja työympäristöön.

Tutkimus osoittaa, että nämä kannustimet eivät ole kaikilta osin toimineet niin kuin on toivottu.
Ennen vuoden 1997 uudistusta henkilö, joka joutui työttömäksi 53-vuotiaana, saattoi nostaa työttömyyskorvausta seitsemän vuotta kunnes hän lopullisesti poistui työmarkkinoilta työttömyyseläkkeen turvin. Työttömyyseläkeputki on johtanut monien ikääntyneiden syrjäytymiseen työelämästä yli 10 vuotta ennen virallista vanhuuseläkeikää. Vuoden 1997 uudistus vaikutti suoraan 53-54-vuotiaiden asemaan, ts. he menettivät laajennetun työttömyyspäivärahaoikeutensa työttömyyden osuessa kohdalle. Tutkimuksessa tarkastellaan uudistuksen vaikutusta ikääntyneiden työttömyysriskiin, työttömyyden kestoon ja työttömyyden päättymistapoihin.

Työttömyysriski työttömyyseläkeputki-ikäisillä poikkeuksellisen korkea Riski joutua työttömäksi yksityisen sektorin työntekijöillä nousee noin kolminkertaiseksi, kun henkilö saavuttaa työttömyyseläkeputken alaikärajan.

Erityisesti keskikokoisissa ja isoissa yrityksissä työttömiksi joutuvat ensisijaisesti juuri iäkkäät henkilöt. Työttömyyseläkeputken vuoksi työvoiman vähennykset kohdistuvat selkeästi ikääntyneisiin työntekijöihin ja käytäntö on erityisesti isojen yritysten suosiossa.

Yli 50 työntekijän yritykset ovat osittain vastuussa entisten työntekijöidensä työttömyyseläkkeiden kustannuksista. Omavastuiden tarkoituksena lienee ollut kannustaa yrityksiä pitämään kiinni ikääntyneistä työntekijöistä.

Tutkimustulosten valossa näillä ei ole ollut paljon merkitystä. Ikääntyneiden työntekijöiden, joiden toimeentulo on turvattu työttömyyden sattuessa kohdalle, irtisanominen lienee sosiaalisesti hyväksytympää ja siksi heidän kohtalona on ollut lähteä ensimmäisten joukossa, vaikka se ei erityisen edullinen vaihtoehto työnantajalle olisikaan.

Tutkimuksessa havaittiin myös voimakas ennakointivaikutus. 1996 lopulla työttömiksi joutui poikkeuksellisen suuri joukko 53-54 -vuotiaita, jotka olivat juuri menettämässä laajennetun työttömyyspäivärahaoikeutensa vuoden 1997 uudistuksen yhteydessä. Tämä osaltaan korostaa sitä, kuinka aktiivisesti työttömyyseläkeputkea on hyödynnetty työmarkkinoilla. Vuoden 1997 uudistuksen myötä 53-54-vuotiaiden työttömyysriski laski nuorempien ikäluokkien tasolle.

Työttömyyseläkeputkesta ei juuri palata työmarkkinoille Laajennetulla työttömyyspäivärahalla olevat työttömät eivät useinkaan palaa takaisin työmarkkinoille. Vuosina 1995 ja 1996 työttömiksi tulleista 53-54 -vuotiaista, jotka vielä olivat oikeutettuja laajennettuun päivärahaan, alle 30 prosenttia työllistyi. Uudistuksen jälkeen samasta ikäryhmästä työllistyi noin puolet. Tutkimuksessa arvioidaan, että laajennetun työttömyyspäivärahan piirissä olevista työttömistä noin puolet on sellaisia, jotka eivät edes yritä työllistyä vaan odottavat passiivisesti pääsyä työttömyyseläkkeelle.

Lisätietoja:

ekonomisti Tomi Kyyrä
p 09 7032942, 050 590 8971
tomi.kyyra@vatt.fi

Materiaali on julkaisijan tuottamaa.

Faktalaatikko: Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (VATT)